Minulla on ollut tämä blogipohja jo kaksi vuotta. Olen aloittanut aina alusta, eri aiheista, eri tyylillä. En tiedä, mitä tällä tekisin, joten en sitten ole juuri tehnyt mitään. Mutta kun pidän valitsemastani nimestä niin kovin, etten haluaisi tästä luopuakaan! Tässä blogissa on potentiaalin tuntua.

Mitä voisin kirjoittaa? Jos ottaisin mallia suosikkiblogeistani, tästä tulisi sellainen hömpähtävä, elämän pikkuasioihin keskittyvä, säännöllisesti päivittyvä ilostuttaja. Olen niin kiitollinen tuollaisia kirjoittaville! Mutta kun en minä ostele joka viikko uutta kynsilakkaa, tai välitä sohvatyynyjen järjestyksestä omassa kodissani. En myöskään rakenna upeita kakkuja tai neulo kirjoneulelapasia, en keräile vanhoja esineitä enkä kenkiä, en tunne uusimpia trendejä, en omista puutarhaa. Minulla ei ole lastakaan, jonka toilailuista kirjoittaa! Saati että edes jaksaisi lärpättää itsestäni tai tekemisistäni kuukausi- ja vuosikaupalla...

Jotkut suosikkiblogini ovat tiukempaa asiaa: vakavaa pohdintaa maailman tilasta ja ympäristöstä, ryyditettynä toki feministisellä tykityksellä. Mutta ne kaikki - sanotaan nyt suoraan - toistavat vain toisiaan. Jokaisessa keksitään uusina ajatuksia, joita joku toinen on jo ajatellut ja sanonut ääneenkin. Niin tekisin minäkin, vaikka kuinka yrittäisin tiedostaa tuoreesti ja olla terävä uusi tekijä sosiaalisen median kentällä. Puh, ärsyttää jo ajatuskin.

Mutta blogipohja minulla on.